Kausi päättyi hopeaan

Kataja Basket–Bisons Loimaa 88–85, (44–49)

Kataja mestaruuteen voitoin 3–2

Bisons Loimaan kausi päättyi hopeaan, kun Kataja juhli seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta kotisalissaan tiistaina. Viidennestä finaalista muodostui trilleri, jonka lopulliseksi eroksi jäi vain kolme pistettä.

Ottelun alku oli todella tasainen. Kumpikin joukkue osui huikealla prosentilla, eikä ohiheittoja juuri nähty. Näin ollen myöskään ero ei kasvanut kovin suureksi ottelun alkuminuuteilla. Neljänneksen puolessa välissä Bisons repäisi 9–0 -jakson, jonka myötä se karkasi seitsemän pisteen johtoon. Kataja kuitenkin kavensi ainoalla hyökkäysaseellaan, pick & roll -pelillä Teemu Rannikolta (21/2/12) Tommi Huolilalle (20/7). Kiitos Antto Nikkarisen (3/0/1/1r/1t) huikean kolmosen ero oli kuudessa, kun neljännes päättyi.

Toisella neljänneksellä oli ilmassa jo kaikki katastrofin ainekset. Hyvä kahdeksan pisteen karkumatka oli vaarassa tyrehtyä, kun Ian Hummer (17/8/3/2r/1t) loukkaantui kovassa torjuntatilanteessa. Mies nilkutti irvistäen kentältä ja fanit pitelivät päitään epäuskoisina. Hummer onneksi palasi kentälle lyhyen tauon jälkeen ja Loimaa sai huokaista helpotuksesta. Huomattavasti otteitaan parantanut Ken Horton (22/6) oli kuitenkin ehtinyt tehdä tuhojaan ja ero oli viidessä pisteessä. Hortonilla oli helppo työ viimeistellä Rannikon nappisyötöistä. Salmisen peräänkuuluttama syvyyspelaaminen oli vahvasti läsnä tässä ottelussa. Neljänneksen puolenvälin jälkeen nähtiin toinen hiuksianostattanut hetki. Martin Zeno (17/2/2/1r/2t) sai kovan iskun polveensa ja hän nilkutti ympäri kenttää tuskaisena. Ei voi olla totta. Zeno kuitenkin kieltäytyi jättämästä kenttää ja jäi taistelemaan. Ero säilyi viidessä pisteessä, kun puoliaikatauolle mentiin.

Kolmas neljännes oli hyvin kaksijakoinen. Kataja oli merkittävästi terävämpi alkuhetkillä. 6–0 -runi ja kotijoukkue meni ensimmäistä kertaa johtoon sitten ensimmäisen neljänneksen. Biisonien ensimmäinen onnistuminen tuli Hummerin vapareista kahden minuutin pelin jälkeen. Bisonsin onneksi Kataja sortui rikkomaan paljon ja kotijoukkueen joukkuevirheet täyttyivät jo kolmen peliminuutin jälkeen. Vapaaheitot pitivät Biisonit hienoisessa johdossa. Erän puolessa välissä Bisons näytti menevän menojaan. Tuukka Kotti (8/7/2), Zeno ja ennen kaikkea Anthony Hilliard (32/4/4/1r) olivat pitelemättömiä hyökkäyspäässä. 10–0 -runi ja Bisons meni 59–69 -johtoon. Jälleen kerran Biisonien ote kirposi, tai toisaalta Katajan intensiteetti nousi, erän lopussa. Kataja teki oman 6–0 -runinsa ja tuli jälleen lähituntumaan. Hummerin tippi piti eron kuudessa, kun mentiin viimeiselle neljännekselle.

Viimeinen neljännes oli äärimmäisen tasainen, kuten trillerille sopii. Levypallopelaaminen tuotti vaikeuksia, joten Huolila kavensi ja hetkeä myöhemmin Petri Virtanen (3/2/5/2r) tasoitti ottelun. Neljännes vanheni tasaisissa lukemissa, kun kumpikin joukkue pyrki minimoimaan virheensä. Kun ottelua oli jäljellä enää alle kolme minuuttia, Robert Arnold (19/11/3/1t) joutui ulos virheidensä täytyttyä. Alkoi näyttää hyvältä. Bisons olikin johdossa, mutta kun peliä oli enää minuutti jäljellä, koki Bisons yhtä merkittävän menetyksen. Antto Nikkarinen joutui jättämään pelin taakseen saadessaan viidennen virheensä. Hortonin vaparit veivät Katajan johtoon, jota Rannikko kasvatti kakkosella, kun peliaikaa oli vain 21 sekuntia jäljellä. Hummer toi omalla vahvalla ajollaan Biisonit vielä pisteen päähän, kun peliaikaa oli vain 17 sekuntia. Bisons joutui kuitenkin rikkomaan ja vapariviivalle asteli Rannikko. Hän pussitti molemmat ja kasvatti eron kolmeen, kun peliaikaa oli enää alle kymmenen sekuntia jäljellä. Bisons onnistui vielä kaksi kertaa yrittämään vaikeaa kolmosta. Ensin Hummerin (!) heitto kolisi raudoista pihalle, ja kun peliaikaa oli vain neljä sekunnin kymmenystä jäljellä, Anthony Hilliardin ”Hail Mary” lensi renkaasta ohi.

-Isot onnittelut Katajan koko organisaatiolle. Oli ihan huikea finaalisarja, kapteeni-Kotti onnitteli tuoretta Suomen mestaria.

-Oli kova peli, kuten tiesimmekin. Pääsimme kymmenen pisteen johtoon ja olisi täytynyt pitää johto, mutta emme onnistuneet siinä. Neljännellä jaksolla hyökkäyksemme iski stagnaatio emmekä päässeet juoksemaan. Huolilan ja Rannikon pick & roll satutti meitä paljon, Greg Gibson analysoi tuoreeltaan.

Helposti voisi ajatella, että hopea olisi maailman huonoin sija. Kun huomioidaan, kuinka vaikea kausi Biisoneilla on takana, hopeaa voidaan pitää hyvänä suorituksena. Kauhean moni muu organisaatio/joukkue ei olisi selvinnyt 83 virallisesta ottelusta ja kolmesta vakavasta loukkaantumisesta ja vielä yltänyt vastaavaan lopputulokseen. Kauden raakuus huomioitiin sekä katsomossa että joukkueessa.

-En pysty pitämään tunteita kasassa, kun lähden puhumaan kaudesta. Ylpeä täytyy olla tästä porukasta, meillä on ihan loistava joukkuehenki. Ei ehkä se ihan paras, mutta ehdottomasti muistorikkain kausi, Tuukka Kotti nieleskeli.

-Hopea maistuu oikein hyvälle, kun tietää, mikä kausi on pelattu ja missä on seikkailtu. Minä olen erittäin tyytyväinen tähän hopeaan, Biisonien talkoolainen ja fani Eero Ristimäki totesi ottelun jälkeen.

Mehtimäen jäähallissa oli noin 2500 katsojaa, joista satakunta kannatti Biisoneita. Kannattajien uhraukset eivät jääneet Biisoneilta huomaamatta, sillä fanit saivat jälleen vuolaat kiitokset joukkueelta.

-Uskomatonta väkeä. Ihan käsittämätöntä, että on arki-ilta ja huomenna osa menee töihin. Kotona ollaan joskus neljältä ja silti tullaan tänne 520 kilsaa per suunta. Ei voi kun kiittää, Anssi Rämö kiitteli.

-On todellinen kunnia pelata Suomen parhaiden kannattajien edessä. Kiitos, Gibson lähetti terveisensä fanibusseihin.

Neljäs kausi liigassa päättyi neljänteen mitaliin. Lisäksi parempaan kuin viime kaudella. Ei ihan huono suoritus.

Kiitos kaudesta ja onnittelut Katajalle. Hyvää kesää kaikille ja syksyllä nähdään.

2015-06-26T13:16:31+00:00 19.5.2015|Ajankohtaista|